Kohti Sveitsin maita - Zürich / Chur

Sveitsi ei ole koskaan ollut ehdoton käyntikohde, mutta kun eteen osui alennusliput niin eihän sitä voinut jättää väliin. Viime lauantaiaamuna nousin Zürichin junaan ja puksutin 3,5 tuntia länteen. Maisemat olivat taas kauniit, niin kuin aina, kun Alppien läheisyydessä matkustetaan. Parasta matkassa oli, että pääsin näkemään koulukaveriani Unnaa, joka on vaihto-oppilaana Churissa, Sveitsissä. Churista ei ole kuin reilu tunti Zürichiin, joten Unna oli minua vastassa juna-asemalla. Tällä kertaa sää todella suosi ja kesä oli taas palannut.

Koko päivä meni kävellessä ja kaupunkiin tutustuen. Ilmapiiri oli rento, johtuen varmasti paljon aurinkoisesta säästä. Ensimmäisenä suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia, mikä onkin kaupunkin paras osa. Hävettää tunnustaa, etten oikeastaan tiennyt Zürichistä mitään ennen kuin sinne menin. Olinkin yllättynyt että kaupunki sijaitsee järven vieressä. Järvi on nimeltään Zürichjärvi. Mistä lie saanut kummallisen nimensä...Järven ranta oli täynnä ihmisiä syöttämässä kymmeniä joutsenia ja sorsia. Päätin jättää syöttämisen muille ja keskittyä itseni ravitsemiseen. Sattumalta löysimme Sprünglin konditorian, jonne menemistä olimme miettineet. Sieltä mukaan lähti kolme ihanaa Luxenburgeli leivosta, mikä on kyseisen mestan erikoisuus. Leivokset olivat todella kauniita ja maukkaita. Tosin shampanjaleivos oli jopa meikeläisen makuun hieman liian vahva. Shampanjaleivoksen lisäksi mukaan lähti suklaa ja vadelma. Myös paria tryffeliä piti maistaa. Hinta eu ollut halvimmasta päästä vaan tästä ilosta sai pulittaa viitisen euroa.

Sieltä jatkoimme kaupungin kiertämistä ottaen mahdollisimman paljon turistikuvia. Iltapäivällä päätimme käydä hakemassa eväät kaupasta ja nauttia lounas/päivällinen miniristeilyn aikana. Kaupasta tarttui mukaan myös Sveitsin erikoisuus Rivella-limu, jota oli ihan pakko maistaa. Sveitsiläiset ovat kuulemma todella ylpeitä tästä ihmeestä. Maku oli,noh, limumainen,mutta ilmeisesti en ole tarpeeksi sveitsiläinen että ymmärtäisin miksi limu on niin suosittu. Hinnat myös hieman huimasivat päätä, vaikka ei Itävaltaakaan voi halvaksi kehua. Muutenkin olin ihan hukassa rahojeni kanssa. Euroja on niin tottunut käyttämään, että kun käteen lyödään kasa outoa valuuttaa niin ei oikein tiedä miten niitä pitäisi käyttää. Erityisesti kolikot aiheuttivat pään vaivaa. Onko niiden pakko olla niin samankokoisia ja -näköisiä??

Jokatapauksessa, pääsimme 1,5 risteilylle onnellisesti eväidemme kanssa. Risteily kiesi järven poukaman. Mikäs siinä ollessa ja kauniita maisemia katsellen. Tietysti juuri risteilyn ajan auringin oli pakko olla osan aikaa pilvien takana, mutta kyllä se aina välillä pilvien takaa pilkisti. Risteilynkin jälkeen energiaa vielä löytyi ja jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Onnistuimme löytämään paikkoihin, joissa Unnakaan ei ollut käynyt, vaikka muuten Zürich onkin tuttu. Lopulta oli kuitenkin myönnettävä, että jalat ei enää jaksa joten päädyimme makoilemaan puistossa ja nauttien auringon viimeisistä säteistä. Puoli kahdeksan aikaan oli aika ottaa juna kohti Churia. Sinnekin onneksi onnistuin saamaan alennusliput, koska halvimmat hostellit Zürichissä maksoivat yli 30 euroa. Sitä nyt ei voi oikein hostelliksi enää kutsua.

Jokatapauksessa oli ihanaa päästä tutustumaan Churiin. Paikkaan tuskin olisi muuten koskaan tultu eksyttyä. Asukkaita kaupungissa ei ole kuin hurvat 30 000, mutta vanha kaupunki on suhteellisen suuri ja todella kaunis. Hieman kalpenee Innsbruckin vanha kaupunki, mikä ei kuitenkaan ole kooltaan kuin muutama korttelin. Kävimme illalla baarissa ottamassa yhdet Unnan kavereiden kanssa. Pääsin maistamaan Churin ylpeyttä, Calanda olutta. Tehdas siis sijaitsee Churissa ja tuotteesta ollaan niin ylpeitä, että yksi vuori on nimetty oluen mukaan. Ihan hyväähän se oli, ei valittamista. Toin myös yhden tölkin takaisin Itävaltaan ja ainakin islantilaisilta ja kanadalaisilta se sai hyväksynnän.

Seuravaana aamuna heräsimme suhteellisen aikaisin, mutta söimme aamupalaa kaikessa rauhassa. Unnan asunnossa on telkkari, joten pääsin taas nauttimaan taikalaatikon annista. Voin sanoa, että kun elää ilman telkkari kuukausia, sitä osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Olen kuullut huhuja, että kun elää pitkään ilman telkkaria, sitä ei enää kaipaa. Ei ole ainakaan tapahtunut omalla kohdalla. Kuhan pääsen Suomeen istun kyllä jatkossakin monia iltoja telkun ääressä nauttien hyvästä ruuasta.

Aamupäivän vietimme Churin maauimalla, mikä avattiin juuri vähän aikaa sitten. Kyseessä on ihana nurmialue ja pari isoa uima-allasta. Ja hahaa, nyt uskaltaiduin veteen. Aluksi vesi tuntui jäätävältä, mutta nopeasti siihen tottui ja altaassa tuli lilluttua hyvä toki. Auringossakin tuli paistateltua. Hieman takareisi pääsi kärähtämään raivokkaasta rasvaamisesta huolimatta. Vitivalkoinen suomalainen iho ei kestä hetkeäkään aurinkoa. Iltapäivä kului Churiin tutustuen. Kaunis paikka, kuten on tullut mainittua. Kaupungin kyllä oppii tuntemaan aika äkkiä, sen verran pienestä paikasta on kyse. Päivä kuitenkin meni liiankin nopeasti ja seiskalta oli pakko hypätä Zürichiin vievään junaa. Ihan helposti olisin voinut viettää vielä toisen päivän Unnan luona Churissa. Oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa ja juoruilla pari päivää. Parin päivän loma tuntui pidemmältä kuin mitä olikaan.

Zürichistä matka jatkui vielä iltajunalla kohti kotia. Matka tuntui ikuisuudelta, kun oli liian pimeää katsella maisemia ja nukkuakaan en viitsinyt. Ja tottakai samaan vaunuun osui outo ranskalainen mies, jolla oli outoja postikorttibisneksiä Innsbruckissa. Ja koska kyseessä olen minä, äijä otti saman yöbussin ja jäi viellä samalla pysäkillä pois. Hieman kylmäsi kävellä kotiin tyhjillä kaduilla outo ranskalaismies seuraamassa. Varmaan mies tarkoittu ihan hyvää. Hänen veljensä oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja asuu Suomessa. Tämä suomikontakti siis innosti häntä hyvin paljon. Itsellä ei kuitenkaan ollut mitään mielenkiintoa jatkaa keskustelua puoli kahden aikaan yöllä kotimatkalla. Onneksi hän kääntyi sitten eri suuntaan ja sain jatkaa matkaa kaikessa rauhassa.

Tälläinen oli siis Karpen seikkailut Sveitsin mailla! Kiitos tuhannesti Unnalle seurasta, opastuksesta ja majoituksesta. Nähdään Suomessa!

P.S Maanantai oli taas outo katolilainen pyhäpäivä, joten Innbruckissa suuntasimme kohti kaukaista järveä ja sain heitettyä talviturkin päältä. Vesi oli muuten harvinaisen hyytävää, koska olimme sen verran korkealla vuorilla. Näin olen parantanut tapojani ja heittänyt talviturkin jo toukuussa enkä heinäkuussa kuten yleensä. Olen ylpeä itsestäni:). Ja sain pariin päivään on mahtunut ihania yllätyksiä. Huomenna Innsbruckissa tulee käymään toinen koulukaveri Satu. Tätä vierailua odotan!

Aamun harmautta piristi itävaltalaisen Martinin näkeminen. Hän oli vaihdossa Haagassa syksyllä ja käy siis tätä koulua. Martin oli ollut käymässä Salzburgissa ja onnistunut löytämään sieltä Skandinavia kaupan. Tuliaiseksi hän oli tuonut fazerin salmiakkisuklaata. Voin sanoa, että maistui h-y-v-ä-l-t-ä! Ja vielä kun työasiat näyttää hyvältä ja maanantaina suunnataan kohti Wieniä niin parane valittaa. German employment law is not consolidated into a single labour code. It is based instead on the service contract provisions of the German Civil Code and a plethora of individual statutes. Collective agreements have full legal status and collective labour law is one of the few areas where judicial precedent has helped to develop a systematic body of rights

Turistikuva ison "kultakimpaleen" päällä. Pienempiä versioita
löytyy kuulemma alakerrasta.
Kirkko, mikä on kuuluisa sen valtavan kellotaulun ansiosta. Oli joko
maailman tai Euroopan suurin

Paljon porukkaa kytiksellä

Kesä on täällä jo pitkällä ja kukkaistutukset aika mahtavia
Tässä nämä kuuluisat Luxenburgelit

Maisemakuvia näköalapaikalta




Rivella -limun kanssa poseeraamassa
Kelloja joka tarpeeseen. Aidot puiset (jossa kukkuu käki) maksaa useita satkuja, pienempiä saa ihan kohtuu hintaan. Ei sen puoleen,että olisi hirvittävää tarvetta
Miniristeily Zürichjärvellä
Nyt ollaan jo Churissa ja paikkana on pieni lomaparatiisi
Unna ja minä
Calanda-oluen tehdas ja Calanda vuori takana
Suihkulähde, jossa kaiverrettuna kaikki 12 horoskooppia. Tässä minä tietysti härän kanssa
Vanhan kaupungin kaunis aukio. Kunnon historian huminaa

Churissakin on viiniviljelmät, mutta kukaan ei vain tiedä
mistä ko.viiniä voisi mahdollisesti saada
Vanhakaupunki

Gardajärvi!

Toukokuu ei ole näyttänyt parhaimpia puoliaan täällä päin maailmaa. Kaikki paikalliset valittaa kuina ko.kuukausi on kylmin ikinä. Viime viikolla ulkona piti kulkea pipo päässä ja talvitakki päässä. Ei sen puoleen, että sisälläkään olisi hirmuisen lämmintä. Lämmitys kun laitetaan kaikkialta pois päältä ja sitähän ei voi kääntää päälle, vaikka huoneen lämpätila tippuu huolestuttavalle tasolle. Koulussa hytistiin arktisissa oloissa, kun lasiseinät hieman vetää. Kylmää pakoon lähdettiin kaveriporukan kanssa Italiaan muutama viikko sitten. Suuntana oli Gardajärvi pohjoisitaliasssa. Meidän porukkaan kuului Suomen tehoviisikko, eli minä Ville, Jan, Kaisa ja Nina, kaksi Jenkkiä Josh ja Kat (jotka muuten saapuvat Suomeen heinäkussa. Jeee!) ja belgialainen Manu.Eli 13.päivä ryhmärämä lähti bussikyydillä kohti Gardaa, tosin tunnin aikataulusta myöhässä koska itävaltalaisilla on suuria ongelmia kellon kanssa. Matka kesti kolmisen tuntia, sen verran lähellä Itävalta on Italian rajaa.

Valitettavasti Gardallekaan ei oltu luvattu huippukelia, vaan kaikki säätiedot näytti kaatosadetta koko viikonlopuksi. Onneksi säätiedot olivat vääriä (yllättäen) ja koko aikana ei satanut ollenkaan. Perjantaina saimme nauttia jopa aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Ihan uimaan asti en uskaltanut, ei kuitenkaan puhuttu hellelukemista. Gardajärvi on tunnettu sen mahdollisuuksista urheiluun ja kauniista maisemista. Järvi ei myöskään ole mikään pieni lätäkkö vaan pituutta sillä on 19 kilometriä. Pohjoisosa, missä me majoitumme, oli surffauksen luvattu alue. Surffilautoja purjeineen oli vedessä huikeita määriä. Itseäkin houkutteli kokeilu, mutta puolen tunnin tarkkailu alottelijoiden rämpimisestä vedessä hieman pisti miettimään. Juuri kun purjeen saa hinattua ylös viimeisillä voimillaan, niin tuuli painaa purjeen toiseen suuntaan ja surffaaja tippuu alas laudalta. Pystyin hyvin kuvittelemaan itseni siihen tilanteeseen.

Yöt sujui mukavasti teltoissa. Me neljä tyttöä nukuimme toisessa ja pojat toisessa. Tilaa ei ollut ruhtinaallisesta eikä alusta pehmein mahdollinen, mutta jopa niinkin hienohelmainen otus kuin minä, pystyi nauttimaan telttailusta. Ei se niin kauheaa ole kun ajattelin, kunhan vaan on lämmintä. Itse teltan pystytys sujui helposti, kunhan vaan minä pysyin kaukana siitä. Kaikki varmasti sai tietää, mistä maasta suurin osa leiriläisistä saapuu, koska molemmissa teltoissa liehui Suomen lippu (ostettu matkalla huoltoasemalta, mikä jostain kumman syystä myi Suomen ja Ruotsin lippuja)

Leirintäalue sijaitsi Torbolen kylässä. Kaunis pikkukylänen, mikä on kuitenkin täynnä turisteja. Paikallisia oli turha etsiä maastopyörien joukosta. En varmasti koskaan ole nähnyt niin monia hienoja pyöriä ja timmejä pyöräilijöitä. Tuli hieman huono omatunto kun itse ei lähtenyt vuoria valloittamaan. Ei sen puoleen, että pyöräily alpeilla olisi ehkä huonoin idea ikinä meikeläiselle. Alas tuskin pääsisin turvallisesta vaan näen selkeästi kuinka kaatuisen pyöräni kanssa ja kierisin rinteet alas.

Aika meni nopeasti kylää kierrellen, grillaillen, hengaillen ja juhlien. Parina iltana oli järjestetty grillaus. Ruuat piti tuoda itse, mutta taitavammat grillaajat hoiti loput. Kaisa ja minä ruokavalio-ongelmaisina ostimme yhteiset kanat. Lopputuloksena oli hyvä kanaleipä. Pizzaakin piti päästä maistamaan, mutta täytyy melkein sanoa että Innsbruckista saa parempaa. Hinnalla lätyskä ei ollut pilattu, 4 euroa kipale. Tosin vedestä joutuikin sitten maksamaan kolme euroa. Porukkaa leirintäelueella oli suhteellisen paljon, joten pääsi tutustumaan taas uusiin ihmisiin. Oli ikimuistoinen viikonloppu ja uudelleenkin haluisin Gardalle päästä. Seuraavalla kerralla suuntana voisi olla eteläinen Garda ja ajankohta jossakin vaiheessa kesä-tai heinäkuuta. Katsotaan milloin tämä toive täyttyy.

Teltan pystytys käynnissä
Maisemia
Päivän tärkein hetki, eli ruokailu.

Ei näytä hyvältä, mutta maistui. Vielä senkin jälkeen kun grillimestari oli tiputtanut kanafileet maahan.
Vaalenapunaiset siskokset, Kat, minä ja Kaisa


Lintujen ruokkimisestakin voi saada suurta hupia aikaan.

En ole ihan varma kenelle Gardan ovet on suunniteltu... Kuvassa Nina
meidän uusi ystävä, paikallinen, yltiösosiaalinen hauveli.

Miniloma Bavariassa, Münchenissä

No, niin. Kotikone ei sitten oikein toimi, joten siirrytään koulun tiloihin. Viime viikon keskiviikkona meikeläisen piti 8 muun vaihto-oppilaan kera suunnata kohti Barcelonaa. Löydettiin halvat lennot ja päätettiin lähteä hieman parantamaan rusketusta. Tulivuoren henget tai mitkä lie ei kuitenkaan olleet samaa mieltä. Vielä tiistai-iltana oltiin ihan matkavalmiina, kunnes tuli ilmi että hahaa...lennot peruttu. Itseäni ketutti sen verran paljon, että päätin lähteä jokatapauksessa Müncheniin, minne junalippu oli jo hankittu. Onneksi Maria oli samoilla linjoilla, joten keskiviikkona otimme junan Saksaan. Onhan sekin jo ulkomaita, vaikka ei yhtä jännittävä kuin Barcelona.

Junassa keksimme idean, että voisimme lähteä Frankfurttiin. Hieno idea sinänsä, mutta muutama muukin halusi ko.kaupunkiin junilla. Lippujen hinnat hipoi sellaisia hintoja että päätimme luikkia pakoon ja nopeasti lipputiskiltä. Autojen vuokraamistakin yritettiin, samalla tuloksella. Meille oltaisiin kylläkin tarjottu kaksipaikkaista uutta avomersua. Ehdin jo nähdä meidät kiitämässä kohti Frankkia autobahnilla, mutta yli 350 euron vuokra rysäytti kuvitelmat aika äkkiä.

Mitäs sitten? Münchenin turisti-infoon turisteilemaan ja kyselemään tyhmiä. Palvelu oli onneksi loistavaa ja saatiin vinkki aivan keskustassa olevasta hostellista. Sinne siis kysymään huonetta. ja hahaa. 20 eurolla per yö jaetussa kuuden hengen huoneessa. Sinne siis ja nopeaan. Hostelli oli viihtyisä ja siisti. Vompatti oli ko.ihmeen nimi, löytyy myös Berliinistä ja Wienistä. Suosittelen lämpimästi.
Tässä kuva hostellin hengailualueesta.

Ensimmäinen päivä meni kauppoja kolutessa. Uudet kesäkengät oli hakusessa, kun lämpötilat myös Innsbruckissa ovat kohonneet sen verran, että lenkkarit käy kuumaksi. Kyllähän muutamat halvat popot lähti matkaan. Saa nähdä, kuinka kauan kestää. Kävimme myös herkuttelmassa jätskillä. Koko päivän kun oli talsinut, niin yhen viinilasin jälkeen uni maittoi makeasti. Pientä jännitystä päivään saatiin, kun torilla puhkesi pieni mellakka
ja järjestyspoliisitkin kutsuttiin paikalle. Syynä tähän oli mikä muukaan kuin
jalkapallo. Pelaamassa oli Bayern München - Lyon.


Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin ja lähdimme linnametsästykseen. Suuntana oli Füssen ja siellä Neuschwanstainin linna. Kyseistä linnaa pidetään yhtenä maailman kauneimpana ja itse Walt Disney on käyttänyt joutsenlinnaa mallina suunnitellassa prinsessa ruususen linnaa. Junamatka Saksan maaseudun halki Alppien luo kesti parisen tuntia ja sieltä vartti bussilla ja vihdoin perillä. Ja oli ehdottomasti matkustamisen arvoista.

Tämä oli vastassa bussupysäkillä ja pienen vaelluksen jälkeen pääsimme
linnan porteille.

Pientä rahastuksen makua oli ilmassa kun koko kylä tuntuu elävän linnann liittyvällä oheismateriallilla ja linnaan ei pääse tutustumaan ilman 9 euroa maksavaa opastusta. Sisällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä. On muuten harvinaisen upeat puitteet. Kullassa ja kimalluksessa ei olla säästelty. Linnaa rakennettiin 1800-luvulla ja sen rakentaminen lopetettiin vuonna 1886. Tuona vuonna Ludwig nro. 2 hukkui mysteerisissä olosuhteissa johonkin lammikkoon. Linnan rakannettaminen keskytyi eikä osaa kerroksista olla saatu lainkaan valmiiksi. Linnassa ei myöskään ole koskaan asunut ketään. Kuvia sisältö ei saanut ottaa, joten todistusaineisto komeudesta ei ole.

Linnaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä läheillä järvellä, Alpenseella. Ihanan näköistä vettä, melkein teki mieli hypätä uimaan. NeuSchwainstain linnan alapuolella oli Ludwid II rakennuttaman toinen linna. Sen sisällä emme käyneet, koska se lysti olisi maksanut toiset 9 euroa. Tässä linnassa herra jopa asui ja valvoi uuden linnan rakentamista.


Kuva on otettu Mariebrückeltä ja on muuten melkoisen korkea silta. Vaati syväänhengittämistä, että uskalsin otatuttaa kuvan reunalta. Ja sitten äkkiä turvaan.

Tässä todistusaineistoa. Tuolla kaukaisuudessa, rotkon päällä, on samainen
silta. Komiat oli kyllä näkymät.

Näkymät olivat upeat myös turvallisemmilta näköalapaikoilta
tarkasteltuna.
Tässä poseerataan Alpenseella.
Ludwig II :n koti joskus muinoin.


Illalla kävimme tutustumassa vielä lyhyesti Münchenin yöelämään hostellin alabaarissa, mutta aika nopeasti oma peti kutsui. Seuraavana aamuna taas suhteellisen pirteänä ylös ja päivä vietettiin tutustumalla Münchenin nähtävyyksiin. Ihania puistoja ja muutenkin todella kaunis kaupunki. Saksa on sellainen maa, johon voisin tutustua enemmänkin. Ainakin kahdesta sen kaupungista pidän todella paljon. Münchenin English Garden's eli Englantilainen puutarha. Valtava
viheralue, jossa koirat sai juosta vapaana ja ratsastajille oli omat reitit.
Saksalaiset ja Itävaltalaiset rakastaa arkkeja.
The Residenz.

Bisse on suosittua, ollaanhan kuitenkin Münchenissä. Kaikki olutalueet
oli aivan täynnä ihmisiä.
Hieman piti vielä rentoutua ja kuunnella viulun soittoa nurmikolla.

Perjantaina olikin sitten miniloman päätös ja iltapäivällä juna lähti kohti Alppeja. Matka nyt ei kestä kuin 1,5 tuntia joten aika nopeasti olimme kotona. Ihana loma jokatapauksessa, vaikka ei ollutkaan aivan se mitä suunniteltiin. Kiitokset siis Maikille hyvästä seurasta ja kyllä me viellä sinne Barcelonaan päästään.

Terkuin Karoliina