kevät 2010 innsbruckissa: Gardajärvi!

Toukokuu ei ole näyttänyt parhaimpia puoliaan täällä päin maailmaa. Kaikki paikalliset valittaa kuina ko.kuukausi on kylmin ikinä. Viime viikolla ulkona piti kulkea pipo päässä ja talvitakki päässä. Ei sen puoleen, että sisälläkään olisi hirmuisen lämmintä. Lämmitys kun laitetaan kaikkialta pois päältä ja sitähän ei voi kääntää päälle, vaikka huoneen lämpätila tippuu huolestuttavalle tasolle. Koulussa hytistiin arktisissa oloissa, kun lasiseinät hieman vetää. Kylmää pakoon lähdettiin kaveriporukan kanssa Italiaan muutama viikko sitten. Suuntana oli Gardajärvi pohjoisitaliasssa. Meidän porukkaan kuului Suomen tehoviisikko, eli minä Ville, Jan, Kaisa ja Nina, kaksi Jenkkiä Josh ja Kat (jotka muuten saapuvat Suomeen heinäkussa. Jeee!) ja belgialainen Manu.Eli 13.päivä ryhmärämä lähti bussikyydillä kohti Gardaa, tosin tunnin aikataulusta myöhässä koska itävaltalaisilla on suuria ongelmia kellon kanssa. Matka kesti kolmisen tuntia, sen verran lähellä Itävalta on Italian rajaa.

Valitettavasti Gardallekaan ei oltu luvattu huippukelia, vaan kaikki säätiedot näytti kaatosadetta koko viikonlopuksi. Onneksi säätiedot olivat vääriä (yllättäen) ja koko aikana ei satanut ollenkaan. Perjantaina saimme nauttia jopa aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Ihan uimaan asti en uskaltanut, ei kuitenkaan puhuttu hellelukemista. Gardajärvi on tunnettu sen mahdollisuuksista urheiluun ja kauniista maisemista. Järvi ei myöskään ole mikään pieni lätäkkö vaan pituutta sillä on 19 kilometriä. Pohjoisosa, missä me majoitumme, oli surffauksen luvattu alue. Surffilautoja purjeineen oli vedessä huikeita määriä. Itseäkin houkutteli kokeilu, mutta puolen tunnin tarkkailu alottelijoiden rämpimisestä vedessä hieman pisti miettimään. Juuri kun purjeen saa hinattua ylös viimeisillä voimillaan, niin tuuli painaa purjeen toiseen suuntaan ja surffaaja tippuu alas laudalta. Pystyin hyvin kuvittelemaan itseni siihen tilanteeseen.

Yöt sujui mukavasti teltoissa. Me neljä tyttöä nukuimme toisessa ja pojat toisessa. Tilaa ei ollut ruhtinaallisesta eikä alusta pehmein mahdollinen, mutta jopa niinkin hienohelmainen otus kuin minä, pystyi nauttimaan telttailusta. Ei se niin kauheaa ole kun ajattelin, kunhan vaan on lämmintä. Itse teltan pystytys sujui helposti, kunhan vaan minä pysyin kaukana siitä. Kaikki varmasti sai tietää, mistä maasta suurin osa leiriläisistä saapuu, koska molemmissa teltoissa liehui Suomen lippu (ostettu matkalla huoltoasemalta, mikä jostain kumman syystä myi Suomen ja Ruotsin lippuja)

Leirintäalue sijaitsi Torbolen kylässä. Kaunis pikkukylänen, mikä on kuitenkin täynnä turisteja. Paikallisia oli turha etsiä maastopyörien joukosta. En varmasti koskaan ole nähnyt niin monia hienoja pyöriä ja timmejä pyöräilijöitä. Tuli hieman huono omatunto kun itse ei lähtenyt vuoria valloittamaan. Ei sen puoleen, että pyöräily alpeilla olisi ehkä huonoin idea ikinä meikeläiselle. Alas tuskin pääsisin turvallisesta vaan näen selkeästi kuinka kaatuisen pyöräni kanssa ja kierisin rinteet alas.

Aika meni nopeasti kylää kierrellen, grillaillen, hengaillen ja juhlien. Parina iltana oli järjestetty grillaus. Ruuat piti tuoda itse, mutta taitavammat grillaajat hoiti loput. Kaisa ja minä ruokavalio-ongelmaisina ostimme yhteiset kanat. Lopputuloksena oli hyvä kanaleipä. Pizzaakin piti päästä maistamaan, mutta täytyy melkein sanoa että Innsbruckista saa parempaa. Hinnalla lätyskä ei ollut pilattu, 4 euroa kipale. Tosin vedestä joutuikin sitten maksamaan kolme euroa. Porukkaa leirintäelueella oli suhteellisen paljon, joten pääsi tutustumaan taas uusiin ihmisiin. Oli ikimuistoinen viikonloppu ja uudelleenkin haluisin Gardalle päästä. Seuraavalla kerralla suuntana voisi olla eteläinen Garda ja ajankohta jossakin vaiheessa kesä-tai heinäkuuta. Katsotaan milloin tämä toive täyttyy.