Kohti Sveitsin maita - Zürich / Chur

Sveitsi ei ole koskaan ollut ehdoton käyntikohde, mutta kun eteen osui alennusliput niin eihän sitä voinut jättää väliin. Viime lauantaiaamuna nousin Zürichin junaan ja puksutin 3,5 tuntia länteen. Maisemat olivat taas kauniit, niin kuin aina, kun Alppien läheisyydessä matkustetaan. Parasta matkassa oli, että pääsin näkemään koulukaveriani Unnaa, joka on vaihto-oppilaana Churissa, Sveitsissä. Churista ei ole kuin reilu tunti Zürichiin, joten Unna oli minua vastassa juna-asemalla. Tällä kertaa sää todella suosi ja kesä oli taas palannut.

Koko päivä meni kävellessä ja kaupunkiin tutustuen. Ilmapiiri oli rento, johtuen varmasti paljon aurinkoisesta säästä. Ensimmäisenä suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia, mikä onkin kaupunkin paras osa. Hävettää tunnustaa, etten oikeastaan tiennyt Zürichistä mitään ennen kuin sinne menin. Olinkin yllättynyt että kaupunki sijaitsee järven vieressä. Järvi on nimeltään Zürichjärvi. Mistä lie saanut kummallisen nimensä...Järven ranta oli täynnä ihmisiä syöttämässä kymmeniä joutsenia ja sorsia. Päätin jättää syöttämisen muille ja keskittyä itseni ravitsemiseen. Sattumalta löysimme Sprünglin konditorian, jonne menemistä olimme miettineet. Sieltä mukaan lähti kolme ihanaa Luxenburgeli leivosta, mikä on kyseisen mestan erikoisuus. Leivokset olivat todella kauniita ja maukkaita. Tosin shampanjaleivos oli jopa meikeläisen makuun hieman liian vahva. Shampanjaleivoksen lisäksi mukaan lähti suklaa ja vadelma. Myös paria tryffeliä piti maistaa. Hinta eu ollut halvimmasta päästä vaan tästä ilosta sai pulittaa viitisen euroa.

Sieltä jatkoimme kaupungin kiertämistä ottaen mahdollisimman paljon turistikuvia. Iltapäivällä päätimme käydä hakemassa eväät kaupasta ja nauttia lounas/päivällinen miniristeilyn aikana. Kaupasta tarttui mukaan myös Sveitsin erikoisuus Rivella-limu, jota oli ihan pakko maistaa. Sveitsiläiset ovat kuulemma todella ylpeitä tästä ihmeestä. Maku oli,noh, limumainen,mutta ilmeisesti en ole tarpeeksi sveitsiläinen että ymmärtäisin miksi limu on niin suosittu. Hinnat myös hieman huimasivat päätä, vaikka ei Itävaltaakaan voi halvaksi kehua. Muutenkin olin ihan hukassa rahojeni kanssa. Euroja on niin tottunut käyttämään, että kun käteen lyödään kasa outoa valuuttaa niin ei oikein tiedä miten niitä pitäisi käyttää. Erityisesti kolikot aiheuttivat pään vaivaa. Onko niiden pakko olla niin samankokoisia ja -näköisiä??

Jokatapauksessa, pääsimme 1,5 risteilylle onnellisesti eväidemme kanssa. Risteily kiesi järven poukaman. Mikäs siinä ollessa ja kauniita maisemia katsellen. Tietysti juuri risteilyn ajan auringin oli pakko olla osan aikaa pilvien takana, mutta kyllä se aina välillä pilvien takaa pilkisti. Risteilynkin jälkeen energiaa vielä löytyi ja jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Onnistuimme löytämään paikkoihin, joissa Unnakaan ei ollut käynyt, vaikka muuten Zürich onkin tuttu. Lopulta oli kuitenkin myönnettävä, että jalat ei enää jaksa joten päädyimme makoilemaan puistossa ja nauttien auringon viimeisistä säteistä. Puoli kahdeksan aikaan oli aika ottaa juna kohti Churia. Sinnekin onneksi onnistuin saamaan alennusliput, koska halvimmat hostellit Zürichissä maksoivat yli 30 euroa. Sitä nyt ei voi oikein hostelliksi enää kutsua.

Jokatapauksessa oli ihanaa päästä tutustumaan Churiin. Paikkaan tuskin olisi muuten koskaan tultu eksyttyä. Asukkaita kaupungissa ei ole kuin hurvat 30 000, mutta vanha kaupunki on suhteellisen suuri ja todella kaunis. Hieman kalpenee Innsbruckin vanha kaupunki, mikä ei kuitenkaan ole kooltaan kuin muutama korttelin. Kävimme illalla baarissa ottamassa yhdet Unnan kavereiden kanssa. Pääsin maistamaan Churin ylpeyttä, Calanda olutta. Tehdas siis sijaitsee Churissa ja tuotteesta ollaan niin ylpeitä, että yksi vuori on nimetty oluen mukaan. Ihan hyväähän se oli, ei valittamista. Toin myös yhden tölkin takaisin Itävaltaan ja ainakin islantilaisilta ja kanadalaisilta se sai hyväksynnän.

Seuravaana aamuna heräsimme suhteellisen aikaisin, mutta söimme aamupalaa kaikessa rauhassa. Unnan asunnossa on telkkari, joten pääsin taas nauttimaan taikalaatikon annista. Voin sanoa, että kun elää ilman telkkari kuukausia, sitä osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Olen kuullut huhuja, että kun elää pitkään ilman telkkaria, sitä ei enää kaipaa. Ei ole ainakaan tapahtunut omalla kohdalla. Kuhan pääsen Suomeen istun kyllä jatkossakin monia iltoja telkun ääressä nauttien hyvästä ruuasta.

Aamupäivän vietimme Churin maauimalla, mikä avattiin juuri vähän aikaa sitten. Kyseessä on ihana nurmialue ja pari isoa uima-allasta. Ja hahaa, nyt uskaltaiduin veteen. Aluksi vesi tuntui jäätävältä, mutta nopeasti siihen tottui ja altaassa tuli lilluttua hyvä toki. Auringossakin tuli paistateltua. Hieman takareisi pääsi kärähtämään raivokkaasta rasvaamisesta huolimatta. Vitivalkoinen suomalainen iho ei kestä hetkeäkään aurinkoa. Iltapäivä kului Churiin tutustuen. Kaunis paikka, kuten on tullut mainittua. Kaupungin kyllä oppii tuntemaan aika äkkiä, sen verran pienestä paikasta on kyse. Päivä kuitenkin meni liiankin nopeasti ja seiskalta oli pakko hypätä Zürichiin vievään junaa. Ihan helposti olisin voinut viettää vielä toisen päivän Unnan luona Churissa. Oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa ja juoruilla pari päivää. Parin päivän loma tuntui pidemmältä kuin mitä olikaan.

Zürichistä matka jatkui vielä iltajunalla kohti kotia. Matka tuntui ikuisuudelta, kun oli liian pimeää katsella maisemia ja nukkuakaan en viitsinyt. Ja tottakai samaan vaunuun osui outo ranskalainen mies, jolla oli outoja postikorttibisneksiä Innsbruckissa. Ja koska kyseessä olen minä, äijä otti saman yöbussin ja jäi viellä samalla pysäkillä pois. Hieman kylmäsi kävellä kotiin tyhjillä kaduilla outo ranskalaismies seuraamassa. Varmaan mies tarkoittu ihan hyvää. Hänen veljensä oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja asuu Suomessa. Tämä suomikontakti siis innosti häntä hyvin paljon. Itsellä ei kuitenkaan ollut mitään mielenkiintoa jatkaa keskustelua puoli kahden aikaan yöllä kotimatkalla. Onneksi hän kääntyi sitten eri suuntaan ja sain jatkaa matkaa kaikessa rauhassa.

Tälläinen oli siis Karpen seikkailut Sveitsin mailla! Kiitos tuhannesti Unnalle seurasta, opastuksesta ja majoituksesta. Nähdään Suomessa!

P.S Maanantai oli taas outo katolilainen pyhäpäivä, joten Innbruckissa suuntasimme kohti kaukaista järveä ja sain heitettyä talviturkin päältä. Vesi oli muuten harvinaisen hyytävää, koska olimme sen verran korkealla vuorilla. Näin olen parantanut tapojani ja heittänyt talviturkin jo toukuussa enkä heinäkuussa kuten yleensä. Olen ylpeä itsestäni:). Ja sain pariin päivään on mahtunut ihania yllätyksiä. Huomenna Innsbruckissa tulee käymään toinen koulukaveri Satu. Tätä vierailua odotan!

Aamun harmautta piristi itävaltalaisen Martinin näkeminen. Hän oli vaihdossa Haagassa syksyllä ja käy siis tätä koulua. Martin oli ollut käymässä Salzburgissa ja onnistunut löytämään sieltä Skandinavia kaupan. Tuliaiseksi hän oli tuonut fazerin salmiakkisuklaata. Voin sanoa, että maistui h-y-v-ä-l-t-ä! Ja vielä kun työasiat näyttää hyvältä ja maanantaina suunnataan kohti Wieniä niin parane valittaa. German employment law is not consolidated into a single labour code. It is based instead on the service contract provisions of the German Civil Code and a plethora of individual statutes. Collective agreements have full legal status and collective labour law is one of the few areas where judicial precedent has helped to develop a systematic body of rights

Turistikuva ison "kultakimpaleen" päällä. Pienempiä versioita
löytyy kuulemma alakerrasta.
Kirkko, mikä on kuuluisa sen valtavan kellotaulun ansiosta. Oli joko
maailman tai Euroopan suurin

Paljon porukkaa kytiksellä

Kesä on täällä jo pitkällä ja kukkaistutukset aika mahtavia
Tässä nämä kuuluisat Luxenburgelit

Maisemakuvia näköalapaikalta




Rivella -limun kanssa poseeraamassa
Kelloja joka tarpeeseen. Aidot puiset (jossa kukkuu käki) maksaa useita satkuja, pienempiä saa ihan kohtuu hintaan. Ei sen puoleen,että olisi hirvittävää tarvetta
Miniristeily Zürichjärvellä
Nyt ollaan jo Churissa ja paikkana on pieni lomaparatiisi
Unna ja minä
Calanda-oluen tehdas ja Calanda vuori takana
Suihkulähde, jossa kaiverrettuna kaikki 12 horoskooppia. Tässä minä tietysti härän kanssa
Vanhan kaupungin kaunis aukio. Kunnon historian huminaa

Churissakin on viiniviljelmät, mutta kukaan ei vain tiedä
mistä ko.viiniä voisi mahdollisesti saada
Vanhakaupunki