jotain uutta ja kivaa

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ajattelin luoda näin 3 viikon jälkeen blogin, kun kaikilla muillakin se on. Helppo tapa jakaa ajatuksia ja kuvia, tosin kuvat vielä vähän jänskättää. On meinaan harvinaisen hidas netti täällä rakkaassa Panoramassa. Eipä kyllä taida Innsbruckissa olla yhtään ainutta opiskelija-asuntolaa, missä ei olisi hidasta nettiä.

Tänään on taas ihanan keväinen päivä, aurinko paistaa vaikka ei ihan täydeltä terältä. Kevättä pukkaa kovasti. Pieni pelko on, että takatalvi vielä yllättää, mutta toivotaan parasta. Tämä viikko on koulun kannalta todella helppo. Tänään ja torstaina on saksan tunnit ja perjantaina koko päivä Alppien matkailua. Sitten alkaakin mukava kahden viikon pääsiäisloma. Ko.loma sujuu matkaillessa. Ensin matkataan Wieniin ja sieltä muutaman päivän kuluttua Bolognaan. 9.päivä on paluu Innsbruckiin.

Nyt ollaan kuitenkin vielä täällä Alppien suojassa. Joka puolella on vuoria, laaksossa kun elellään. Muistuttaa muuten harvinaisen paljon Cairnsia, tosin siellä vuorot oli hieman matalampia ja vehreempiä. Takapihalla on lentokenttä, mutta yllättäen sen aiheuttama häiriö on harvinaisen vähäistä. Ainoastaan lauantaisin melu on suurta, koska tämä päivä on yleinen vaihtopäivä. Koneita siis lähtee ja tulee ihan minuutti tahdilla. Niitä on hauska mennä katselemaan. Matka siihen kestää siis n.puoli minuuttia ja pääsee aivan kiitoradan viereen. Aika kaukana tämä paikka on keskustasta. Olisin toivonut, että olisin päässyt ihan kävelyetäisyydelle keskustasta, mutta tänne sitten päädyin. Eihän täältäkään kestä kuin reilu puolisen tuntia kävellä, mutta ainakin aamuisin tulee otettua bussi. Huone on siis jaettu, mutta kämppistä en turhan usein näe. Hän on kaikki viikonloput poissa ja viikollakin näkee vain vilaukselta. Ja ainakin säästää vuokrassa, kun suostuu asumaan vähän vaatimattomammin.

Tässä näkymä meikäläisen ikkunasta. Vuoret on kauniit, mutta muuten ei nyt niin hivele silmiä nämä näkymät. Onneksi asun neljännessä eli ylimmässä kerroksessa, joten liikenne (se vähä, mitä tuolla kulkee) ei kantaudu sisälle. Paikka on vain täynnä urheilullisia ihmisiä, koska kun tuota tietä jatkaa vasempaan n. 100 metriä niin vastaan tulee Innsbruckin urheiluyliopisto. Pyöräilijöiden ja juoksijoiden näkemistä ei voi välttää.

Tässä meikeläisen koppero.Tuossa kulmassa näkyy verho, minkä takana asuu kämppis, Rebecca. Hänen täytyy kulkea mun huoneen läpi päästäkseen omaan kopperoon. Tässä huoneratkaisussa on sentäs jonkin asteinen oma rauha. Lamppu on taattua ikeaa. Sen pitäisi olla hieman pidempi, mutta onnistuin tuhoamaan jatko-osan kootessa. Ei kannata käyttää veistä ruuvimeisselinä, varsinkaan kun kyseessä olen minä. Joten nyt luetaan tynkälampun valossa. Melkein heti sängyn päässä on kirjoituspöytä ja hylly, jossa pidän vaatteita.

Tässä kuvassa taas siirrytään kokonaan pois Innsbruckista ja ollaan St.Antonissa. Pieni kyläpahanen Alppien keskellä. Asukkaita huikeat 2600, mutta matkailijoiden yöpymisiä oli yli miljoona viime vuonna. Turha siis kai edes mainita, että kylä elää turismilla. Ongelmana on, että matkailijamassat liikkuu pääosin talvella ja kesällä kylä kuolee lähes kokonaan. muuten ei varmaan olisi tullut edes koko paikassa käytyä, kun ei sukset oikein pysy jalassa. Retki tänne kuitenkin koulun kautta ja hieno reissu olikin. Ilma oli aivan mahtava. Tää kuva on n.2500 metrin korkeudessa. Matka vuorille aiheutti kyllä kylmiä väreitä, kun ei korkeat paikat ole koskaan olleet lähellä sydäntä. Maisemat oli kyllä uskomattomat, kuhan sai jalat turvallisesti maanpinnalle.

Tässä päivän lounas St.Antonissa,perinteinen Tirolilainen mikälie juustomakaronisössö. En ole ihan vielä päässyt makuun kiinni. Ruoka on todella täyttävää, mutta maku ei ole ihan huippu. Kasvisruoka vaan tahtoo olla vähän heikonlaista näissä maisemissa. Vatsansa kyllä saa aina täyteen. Kotona kuitenkin kokkailen päivän pääruuan. Pääsee halvemmalla ja saa juuri sitä, mitä haluaa.

Tällaisia maisia siis pääsi ihailemaan. Melkein teki mieli lähteä laskemaan. Nyt kuitenkin tyydyin makoilemaan auringossa. Aurinko paistoi terassille niin kuumasti, että pystyi pitämään vain toppia päällä. Nyt alkaa olla viimeiset hetket käydä laskemassa täällä päin maailmaa. Kevät tulee ja lumet alkaa pikkuhiljaa sulamaan myös Alpeilta. Yleisesti hiihtokausi loppuu pääsiäiseen.

Päästiin tutustumaan myös Mooserwirtiin, mikä on yksi maailman suosituimmista after ski-paikoista. After ski alkois Moosessa kello 15 ja tunnin päästä ei päässyt enää liikkumaan. Hinnat juomilla oli tietysti ihan huipuissa. Kaljasta sai pulittaa vitosen, eli ihan Suomen hinnat. Eipä näyttänyt kuitenkaan porukkaa haittaavan. Toisaalta St.Anton ei todellakaan ole köyhien paikka, vaan rahaa tarvitsee olla ja paljon. Hieman eri meininki kuin Innsbruckissa, missä pääsee hieman halvemmalla elämään. Moosewirtin suosion syynä on luultavasti sen konsepti. Kaikki juomat, niin viinat, viinit kuin oluet tulevat hanoista. Kahden työntekijän työnkuvaan kuuluu vain ja ainoastaan kanisterien vaihtaminen. Kiva homma. Tarjoilijat tienaa yleisesti aika hyvin, vaikka peruspalkka ei huikea olekaan. Humalaiset ja rikkaat turistit kuitenkin jättää isojakin tippejä. Voisi olla aika mielenkiintoinen työharjoittelupaikka:)

Tässä nyt pieni aloitusbloggaus. Pyrin laittamaan tänne kuulumisia mahdollisimman usein ja kuvia sen mukaan, miten saan niitä ladattua. Kohta pitäisi alkaa valmistautua saksan tunneille. Suurimman osan ajasta olen hieman pihalla, koska kurssi on hieman liian vaativa. Toinen vaihtoehto olisi ihan alkeet, joten mielummin sinnittelen tuolla ja ehkä opinkin jotain uutta.

Terkuin Karoliina