Miniloma Bavariassa, Münchenissä

No, niin. Kotikone ei sitten oikein toimi, joten siirrytään koulun tiloihin. Viime viikon keskiviikkona meikeläisen piti 8 muun vaihto-oppilaan kera suunnata kohti Barcelonaa. Löydettiin halvat lennot ja päätettiin lähteä hieman parantamaan rusketusta. Tulivuoren henget tai mitkä lie ei kuitenkaan olleet samaa mieltä. Vielä tiistai-iltana oltiin ihan matkavalmiina, kunnes tuli ilmi että hahaa...lennot peruttu. Itseäni ketutti sen verran paljon, että päätin lähteä jokatapauksessa Müncheniin, minne junalippu oli jo hankittu. Onneksi Maria oli samoilla linjoilla, joten keskiviikkona otimme junan Saksaan. Onhan sekin jo ulkomaita, vaikka ei yhtä jännittävä kuin Barcelona.

Junassa keksimme idean, että voisimme lähteä Frankfurttiin. Hieno idea sinänsä, mutta muutama muukin halusi ko.kaupunkiin junilla. Lippujen hinnat hipoi sellaisia hintoja että päätimme luikkia pakoon ja nopeasti lipputiskiltä. Autojen vuokraamistakin yritettiin, samalla tuloksella. Meille oltaisiin kylläkin tarjottu kaksipaikkaista uutta avomersua. Ehdin jo nähdä meidät kiitämässä kohti Frankkia autobahnilla, mutta yli 350 euron vuokra rysäytti kuvitelmat aika äkkiä.

Mitäs sitten? Münchenin turisti-infoon turisteilemaan ja kyselemään tyhmiä. Palvelu oli onneksi loistavaa ja saatiin vinkki aivan keskustassa olevasta hostellista. Sinne siis kysymään huonetta. ja hahaa. 20 eurolla per yö jaetussa kuuden hengen huoneessa. Sinne siis ja nopeaan. Hostelli oli viihtyisä ja siisti. Vompatti oli ko.ihmeen nimi, löytyy myös Berliinistä ja Wienistä. Suosittelen lämpimästi.
Tässä kuva hostellin hengailualueesta.

Ensimmäinen päivä meni kauppoja kolutessa. Uudet kesäkengät oli hakusessa, kun lämpötilat myös Innsbruckissa ovat kohonneet sen verran, että lenkkarit käy kuumaksi. Kyllähän muutamat halvat popot lähti matkaan. Saa nähdä, kuinka kauan kestää. Kävimme myös herkuttelmassa jätskillä. Koko päivän kun oli talsinut, niin yhen viinilasin jälkeen uni maittoi makeasti. Pientä jännitystä päivään saatiin, kun torilla puhkesi pieni mellakka
ja järjestyspoliisitkin kutsuttiin paikalle. Syynä tähän oli mikä muukaan kuin
jalkapallo. Pelaamassa oli Bayern München - Lyon.


Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin ja lähdimme linnametsästykseen. Suuntana oli Füssen ja siellä Neuschwanstainin linna. Kyseistä linnaa pidetään yhtenä maailman kauneimpana ja itse Walt Disney on käyttänyt joutsenlinnaa mallina suunnitellassa prinsessa ruususen linnaa. Junamatka Saksan maaseudun halki Alppien luo kesti parisen tuntia ja sieltä vartti bussilla ja vihdoin perillä. Ja oli ehdottomasti matkustamisen arvoista.

Tämä oli vastassa bussupysäkillä ja pienen vaelluksen jälkeen pääsimme
linnan porteille.

Pientä rahastuksen makua oli ilmassa kun koko kylä tuntuu elävän linnann liittyvällä oheismateriallilla ja linnaan ei pääse tutustumaan ilman 9 euroa maksavaa opastusta. Sisällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä. On muuten harvinaisen upeat puitteet. Kullassa ja kimalluksessa ei olla säästelty. Linnaa rakennettiin 1800-luvulla ja sen rakentaminen lopetettiin vuonna 1886. Tuona vuonna Ludwig nro. 2 hukkui mysteerisissä olosuhteissa johonkin lammikkoon. Linnan rakannettaminen keskytyi eikä osaa kerroksista olla saatu lainkaan valmiiksi. Linnassa ei myöskään ole koskaan asunut ketään. Kuvia sisältö ei saanut ottaa, joten todistusaineisto komeudesta ei ole.

Linnaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä läheillä järvellä, Alpenseella. Ihanan näköistä vettä, melkein teki mieli hypätä uimaan. NeuSchwainstain linnan alapuolella oli Ludwid II rakennuttaman toinen linna. Sen sisällä emme käyneet, koska se lysti olisi maksanut toiset 9 euroa. Tässä linnassa herra jopa asui ja valvoi uuden linnan rakentamista.


Kuva on otettu Mariebrückeltä ja on muuten melkoisen korkea silta. Vaati syväänhengittämistä, että uskalsin otatuttaa kuvan reunalta. Ja sitten äkkiä turvaan.

Tässä todistusaineistoa. Tuolla kaukaisuudessa, rotkon päällä, on samainen
silta. Komiat oli kyllä näkymät.

Näkymät olivat upeat myös turvallisemmilta näköalapaikoilta
tarkasteltuna.
Tässä poseerataan Alpenseella.
Ludwig II :n koti joskus muinoin.


Illalla kävimme tutustumassa vielä lyhyesti Münchenin yöelämään hostellin alabaarissa, mutta aika nopeasti oma peti kutsui. Seuraavana aamuna taas suhteellisen pirteänä ylös ja päivä vietettiin tutustumalla Münchenin nähtävyyksiin. Ihania puistoja ja muutenkin todella kaunis kaupunki. Saksa on sellainen maa, johon voisin tutustua enemmänkin. Ainakin kahdesta sen kaupungista pidän todella paljon. Münchenin English Garden's eli Englantilainen puutarha. Valtava
viheralue, jossa koirat sai juosta vapaana ja ratsastajille oli omat reitit.
Saksalaiset ja Itävaltalaiset rakastaa arkkeja.
The Residenz.

Bisse on suosittua, ollaanhan kuitenkin Münchenissä. Kaikki olutalueet
oli aivan täynnä ihmisiä.
Hieman piti vielä rentoutua ja kuunnella viulun soittoa nurmikolla.

Perjantaina olikin sitten miniloman päätös ja iltapäivällä juna lähti kohti Alppeja. Matka nyt ei kestä kuin 1,5 tuntia joten aika nopeasti olimme kotona. Ihana loma jokatapauksessa, vaikka ei ollutkaan aivan se mitä suunniteltiin. Kiitokset siis Maikille hyvästä seurasta ja kyllä me viellä sinne Barcelonaan päästään.

Terkuin Karoliina

Pääsiäisloma osa I - Wien

Pääsiäisloma pääsi alkamaan toden teolla, kun astuin torstai- aamupäivällä wieniin vievään junaan. Melkein tuli kotoinen olo ja VR mieleen, kun juna oli loppujen lopuksi yli tunnin myöhässä. Onneksi maisemat olivat kauniit ja Itävallan junat moderneja, joten matka sujui ilman suurempia epämukavuuksia. Ja onneksi meikeläinen on kehittänyt tavan nukkua junissa, joten matka sujuu aika nopsasti kun vetää sikeitä.

Wienissä vastassa oli Heidi, joka on ollut vaihdossa ko.paikassa jo viime elokuusta asti. Ei siis tarvinnut alkaa harhailla suurkaupungissa yksin vaan oli osaava opas mukana heti alusta alkaen. Hilma ja Iines tulivat hieman myöhemmin autolla vanhempiensa kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että Innsbruckin pienuuteen on aika hyvin tottunut. Ensimmäiset hetket olin pienessä paniikissa kaikista niistä ihmisistä ja autoista. Tuntuu kuin olisi ensimmäistä kertaa tullut kaupunkiin. Kyllä kaupunkimaisemiin tottui jonkin ajan kuluttua. Yöt vietimme Heidin opiskelijakämpässä. Tunnelma oli tiivis kun noin 10 neliömetrin huoneessa nukkuin neljä tyttöä. Noh, sopu sijaa antaa ja opiskelijabudjetti on tiukka. Eipä ainakaan ollut kylmä.

Tutustuimme myös Heidin vaihto-oppilasystäviin. Suomalaiseen Saraan, joka oli vaihdossa viime syksyn ja tuli takaisin vain lomalle. Hän lähti myös meidän matkaan kohti Italiaa. Mukana oli myös belgialaiset tytöt, katrin ja cabs. Kävimme yhdessä piknikillä ja nautimme juustosta, mansikoista ja hedelmistä, jotka olimme ostaneet torilta. Rentouttava päivä mukavassa seurassa.

Wien on kaupunkina hyvin hienostomainen. Rakennukset ovat todella mahtipontisia. Kesti muutama päivä ennen kuin opin pitämään Wienistä. Aluksi se oli ehkä liian kylmän tuntuinen. Tosin en ole koskaan ollut suurkaupunkien ystävä. Berliini on ainoa, mitä todella rakastan. Teimme kuitenkin iltakävelyn toiseksi viimeisenä iltana ja kävelyn aikana kaupunkin näytti parhaat puolensa. Ihmisiä ei ollut paljon liikkeellä, joten saimme kävellä ja tutustua paikkoihin rauhassa. Näkemistä wienissä kyllä riittää.

Iineksen kanssa päätimme myös sivistää itseämme ja lähdimme tutustumaan Sigmund Freundin museoon. Museon on rakennuksessa, jossa Freund piti vastaanottoaan. Todella mielenkiintoinen paikka ja yllättävän suosittu. Oppi myös paljon uutta. Sen jälkeen suuntasimme anatomiamuseoon, mikä tuskin on wienin suosituimpia nähtävyyksiä. Ensimmäisessä huoneessa oli lääkärintarvikkeita kaukaa historiasta. Kun näkee ne pihdit, niin en ihmettele miksi hammaslääkäriä todella pelättiin... Toisessa huoneessa oli 200-vuotta vanhoja malleja ihmiskehosta. Siis ilma ihoa. Hieman ehkä yököttävää, mutta näistä vahamalleista sai hyvin tarkan kuvat, mitä kaikkea kehoon kuuluu. Uskomatonta että jo 200-vuotta sitten pystyttiin tekemään näin tarkkoja malleja. Oli hauska tutustua hieman pienempiin museoihin ja yhteishinnaksi tuli vain 5,5 euroa. Kaikki suuremmat museot verottavat paljon enemmän ja ovat sen verran suuria, että vaatisi koko päivän aikaa tutustua niihin.

Pääsimme myös tutustumaan Wienin kahvilakulttuuriin. Ensimmäiset kahvilat tulivat Wieniin jo 1600-luvulla. Tämän faktan muistan koulusta. Ja nykyään kahviloita on jokaisessa kadun kulmassa. Suosituimmat ovat olleet olemassa jo vuosisatojen ajan. Kuuluisin niistä on ehkä Hotel Sacher, josta saa "sitä ainoaa ja oikeaa sacher-kakkua". Emme käyneet kyseisessä paikassa, mutta onneksi olen päässyt maistamaan ihmettä ihan Innsbruckissa. Täällä meillä on Cafe Sacher, mikä tarjoaa tuota samaa torttua. Hyvää on, vaikka sacher-kakku ei ihan suosikki olekaan. Wienissä kävimme Cafe Centralissa sekä Demelissä, jotka ovat molemmat hyvin kuuluisia ja suosittua. Jouduimme jonottamaan molempiin, koska muitakin turisteja oli liikkeellä. Osa ihmisistä tulee vain kuvaamaan kahviloita, koska ne ovat niin hienoissa rakennuksissa. Demelissä palvelu oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää. Tämä on suhteellisen normaalia, koska hienostokahviloissa tarjoillijoilla on hyvin vahva omanarvontunto. Cafe Centralista on kyllä sanottava, että palvelu oli todella hyvää. Ja niin oli kakutkin...

Wienissä vietimme viisi yötä, joista viimeinen jäi aika lyhyeksi. Aikaisin tiistaina alkoi matkan toinen osuus, Italia. Wieniin pääsen vielä tutustumaan uudemman kerran toukokuun lopussa, kun suuntamme sinne kouluretkelle. Silloin pitäisi päästä tutustumaan myös Schönbrunnin linnaan, minkä pitäisi olla hieno kokemus. Sitä odotellessa








Cafe centralin herkku, Alterbertorte. Paljon suklaamoussea,nam.

Wienin kansalliskirjasto

Oikealta minä, katrin, sara, cabs ja sara. Taustalla oopperatalo.

Raatihuone

Kesäinen piknik kaupungin puistossa.

Iines ja minä Wienin näköalapaikalla. Nimestä ei

mitään havaintoa, mutta hienot maisemat oli :)

- k-

Pääsiäisloma osa II - Bologna

Nyt ollaan päästy Italian puolelle. Wienistä juna lähti kohti Innsbruckia kello kuusi tiistaiaamuna. Siinä matkustettiin suhteellisen mukavasti kuutisen tuntia ja vaihto oli tosiaan Innsbruckissa. Tytöt pääsi näkemään paikan edes pikaisesti ja minä pääsin haistelemaan tuttuja tuulia. Oli niin kotoisaa nähdä Alpit, tuli turvallinen olo. Matka kuitenkin jatkui ja toisen kuutisen tunnin jälkeen olimme vihdoin Bolognan juna-asemalla. Vastassa oli Hilma ja Hilman vaihto-oppilaskaveri Simone. Simone on siis paikallinen ja toimi meidän oppaaana. Tutustuin häneen jo muutama vuosi sitten kun kävin Hilman luona Ranskassa.

Bologna oli aivan mielettömän ihana paikka. Asukkaita siellä on noin 400 000, mutta suurta ihmismäärää ei huomannut. Kaupungin tunnelma on lumoava ja olisi mukava tutustua Italiaan enemmänkin. Tätä ennen ainoa kontakti Italiaan oli mahtava Venetsia, mikä kuitenkin on aivan erilainen kuin Bologna. Kaupungin väritys on aika punasävyinen ja suuren osan keskustan kävelykatujen päällä on kivikatokset. Käteviä sateella, ei siinä että meidän olisi pitänyt asiasta huolehtia. Sää oli koko ajan aivan mahtava. Meidät oli kyllä aika helppo erottaa turisteiksi, kun suomalaiset innostuu 20 asteen lämmöstä ja kulkevat kaikkialla vain t-paidoissa. Paikalliset sen sijaan pitävät säätä vielä turhan kylmänä ja toppatakkeja tuli useampikin vastaan.

Valitettavasti emme ehtineet olla Bolognassa kuin kolme yötä. Aika meni todella nopeasti kaupunkiin tutustuen ja syöden. Italialaisesta ruuasta ei tarvitse hirveästi kertoa, luultavasti riittää kun sanoo sen olevan todella hyvää. Ja on kätevää, kun porukassa on paikallinen, joka tuntee parhaimmat ravintolat. Päätimme myös kokeilla paikalliseen ruokaa erikoistunutta ravintolaa. Alkupalapasta oli todella hyvää, mutta täytyy myöntää että pääruuan kalkkuna ei ollut ihan meikeläisen juttu. Ruuat olivat hyvin lihapainotteisia, joten kalkkuna oli ainoa vaihtoehto mitä edes harkitsin. Ateria kuintenkin koostui kahdesta tiiviistä lihanpalasta ja sitruunasta, mitään lisukkeita ei ollut. Ateria jäi itsellä syömättä, koska en vaan saanut joulukinkkumaista kalkkunaa nieltyä. Muuten kuitenkin kaikki ruuat veivät kielen mennessään ja pizza hutin pizzoja ei kyllä enää voi edes mieltää pizzoiksi. Hotellin aamupalakin oli yllättävän hyvä ja kuului hintaan, joten ei heti tarvinnut rynnätä syömään kun pääsi kaupungille.

Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme hieman kaupungin ulkopuolella olevalla näköalapaikalla. Siellä vierähti useampikin tunti vain maisemia katsellen ja nurmikolla makoillen. Ihan tuli kesä mieleen. Näköalapaikalle piti kavuta 300 porrasta, mistä kyseinen paikka onkin saanut nimensä. Laskut jäivät kyllä kesken kun piti keskittyä itse kapuamiseen. Oli kuitenkin muutaman hikipisaran arvoista.

Perjantaina Hilma lähti takaisin Suomeen lentäen, muut tytöt jatkoivat vielä matkaa kohti Venetsiaa ja minä lähdin kohti kotia. Olin fiksuna tyttönä ostanut junalipun etukäteen Innsbruckista. Minulla oli muutama tunti aikaa olla yksin, kun tyttöjen juna lähti aiemmin. Tuttuun tapaan, koska haahuilija olen, onnistuin myöhästymään junasta. Pienien kieliongelmien jälkeen olin onnellisesti Italian paikallisjunassa istumassa. Matka kesti pari tuntia kauemmin, mutta lippu ei maksanut kuin puolet siitä minkä olin Innsbruckissa ostanut. Oli mielenkiintoinen kokemus olla ainoa turisti koko junassa. Noh, pääsihän katselemaan maisemia oikein kunnolla kun juna pysähtyi joka ikisellä asemalla. Junaa piti vielä vaihtaa Brennerossa, mikä on kaupunki Italian ja Itävallan rajalla. Herttainen pieni kyläpahanen. Innsbruckin juna oli tietysti kateissa, koska se oli piilotettu aseman viimeiseen nurkaan. Onnistuin kuitenkin selvittämään junan sijainnin ja lipun oston salat saksaksi. Ei ollut kaunista kuultavaa, mutta pakon edessä sitä puhuu melkein sujuvaa saksaa. Brennerosta ei ole kuin puoli tuntia omaan Alppikylään. Oli mukava tulla kotiin, vaikka oli mahtavaa olla lomalla. Täällä sentäs tietää, mihin päin pitää mennä...

Sää suosi meitä ja usempaan otteeseen oli vain pakko jäädä
nauttimaan auringosta.


Tässä yksi Bolognian ylpeyksistä, 90 metrinen torni.
Kyseiseen kuoleman loukkoon pääsee kiipeämään hataria
portaita pitkin. Jäi kyllä allekirjoittaneelta väliin. Maisemat olivat
kuulemma todella upeat.


Keskellä kaupunkia oleva kirkko. Keskiajalla rakentaminen piti jättää
kesken, koska paavi ei hyväksynyt että ko.kirkosta tulisi valmistuessaan
Vatikaanin Pietarin kirkosta. Siksi siis hieman omituinen ulkonäkö...



Katukuvaa, alhaalla vasemmalla voi nähdä
katetun kävelykadun

St.Stefansin aukio. Todella kaunis paikka, mutta

aukion kahviloiden hinnat hipovat pilviä Venetsia

Pyhän Markuksen aukion tapaan.

Meidän porukka, mukana myös Veronasta käymässä ollut
Daniel, joka oli Hilman ja Simonen kanssa samaan aikaan vaihdossa.
Vas.ylhäältä: Daniel, Sara, Hilma. Alhaalla: Simone, Heidi, Iines

Näkymä Bologniaan


Tälläinen oli siis tämän kertainen matka. Oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja hyvästien sanominen oli yllättävän vaikeaa. Onneksi ei kulu pitkään, kun nähdään.

t.karppe